Hyvän olon jäätelökirja + korvapuustipehmiksen resepti

id_kuva

DSC_8826-2

DSC_8829-2

Virpi Mikkosen ja Tuulia Talvion uusi jäätelökirja on varmasti monelle tuttu – kirja myytiin Suomessa ilmestymisensä jälkeen viikossa loppuun, ja nyt se valloittaa markkinoita jo Ameriikan maallakin. Hitsiläinen, en voi muuta sanoa kuin että olen ihan tosi inspiroitunut Virpin ja Tuulian touhuista!

Virpin aikanaan kirjoittama Kiitos Hyvää- blogi oli itseasiassa yksi ensimmäisistä joka sai mut kiinnostumaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, ja tässä sitä taas ollaan todistamassa sitä että kun tekee sydämestään sitä mitä rakastaa, niin se poikii takuulla hedelmää. Tai ainakin ihania reseptikirjoja.

Tuulia otti muhun yhteyttä ja kysyi, josko haluaisin jäätelökirjan itselleni. Mä hypin tasajalkaa samalla kun typetin osoitettani, ja heti paketin avattuani ja tämän kirjan sieltä vedettyäni mä tiesin että tän kirjan kanssa meillä synkkaa.

Ensinnäkin, kirja on mielettömän kaunis. Jo pelkästään sen selailu on ihan meditaatiota. Mutta sitten vielä nämä 80+ reseptiä. Kiipesin kirjan kanssa Samuelin syliin ja rupesin luettelemaan mitä kaikkia jäätelöitä lähiaikoina on odotettavissa. Samuelin ainoa huolenaihe oli, että tuleehan niihin sitten kermaa eikä mitään kookosjuttuja. Joo, ehdottomasti kermaa.

Niinpä pyöräytin siltä seisomalta korvapuustipehmistä, mutta korvasin kookoskerman kermalla koska a) kumpikaan meistä ei tykkää kookoksesta ja b) koska kerma.

Ja voi, rakkautta. Niin paljon rakkautta.

Tässä tulisi yksi nopea ja helppo resepti kirjasta, joka näyttää pitkältä mutta jonka pyöräyttämiseen meni muutama hassu minuutti:

KORVAPUUSTIPEHMIS

Korvapuustiseos

1/2 dl manteleita
1/2 dl pekaanipähkinöitä
1 tl ceylon-kanelia
1/2tl jauhettua kardemummaa
5 tuoretta taatelia (kivet poistettuina)
1/2 dl vettä

Annostele mantelit, pekaanipähkinät, kaneli sekä kardemumma tehosekoittimeen ja sekoita hienoksi muruksi. Lisää yksi taateli ja soseuta. Kaavi puolet seoksesta kulhoon (seoksen tulee olla kuivaa mutta muotoiltavaa), lisää loput taatelit ja vesi tehosekoittimeen sinne jääneen seoksen sekaan ja sekoita tasaiseksi tahnaksi. Kaavi tämä seos toiseen kulhoon.

Jäätelö

3 pakastettua kypsää banaania
3 rkl kookosmaitoa (itse lorottelin kermaa)
1tl vaniljajauhetta

Pese tehosekoitin, lisää banaanit, kookosmaito ja vanilja ja sekoita pehmikseksi. Saatat joutua kaapimaan tehosekoittimen laitoja lusikalla muutaman kerran ennen kuin massa sekoittuu. Kaavi seos kulhoon notkean korvapuustiseoksen joukkoon ja sekoita. Annostele jäätelö tarjoilukulhoihin ja ripottele pinnalle nokareita kuivemmasta seoksesta. Tarjoa ja nauti!

DSC_8845-2

 

Youtubekanava & kysymys teille

id_kuva

Heippa, tänään olisi vähän ilmoitusluontoista asiaa ja kysymyksiä!

Jaoin tänään Youtubessa lukijan toivoman penkkitreenin, jonka voi halutessaan treenata joko ihan kotona jotain penkkiä/tasoa käyttäen, tai sitten napata treeniliikkeet ja mennä itsekseen puistoon treenailemaan. Video löytyy TÄÄLTÄ!

Siitä aasinsiltaa pitkin päivän kysymykseen:

Mä oon nyt päättänyt ruveta Youtubettamaan aktiivisemmin tarkoituksena tehdä sinne lähinnä treenivideoita, ruokajuttuja ja silloin tällöin myös coffee talk-tyyppisiä jutteluvideoita hyvinvointiin liittyen. Oon ajatellut että voisin vähän erotella blogia ja Youtubekanavaa niin että mainitsisin täällä kyllä uusista videoista mutta en jakaisi videoita blogissa tausta-ajatuksena pitää blogi kirjallisessa muodossa ja Youtube sitten videoina – mitä mieltä olette tästä?

Teen tulevaisuudessa ihan oman nettisivuston josta löytyy sitten omat osiot resepteille, treenivideoille ja henkiselle hyvinvoinnille, mutta se ei ole toistaiseksi mahdollista ja niinpä mietin että voisin toistaiseksi erotella näitä tähän malliin.

Ajattelin siis niin että mainitsisin uusista videoista blogissa, mutta en enää jakaisi videoita tänne vaan ne jotka haluaa videoita katsella voi tilata mun Youtubekanavan ja seurailla siellä. Jees vai nou? Häiritseekö ylipäätään videot blogissa? Jos on nyt mitään mielipidettä asiaan, niin arvostaisin sitä kovasti!

Kiitos mikäli ehditte ja haluatte tähän vastata, ja ei muuta kuin kivaa maanantaita tyypit! xx

Turvallinen tappaa hitaasti

tää16

Joskus voi pienellä ihmisellä olla vähän vaikeaa. Ahdistaa, väsyttää tai suorastaan *ituttaa.

Mutta silloin ei kannata juosta karkuun, vetää niskaan roolia tai tunteille huppua, ehei: silloin kannattaa istua alas ja kuunnella niitä tunteita. Koska niillä ihan tosissaan on asiaa, ei ne huvikseen kiukuttele – ne yrittää huutaa meille että nyt jumalauta, pysähdy. Kuuntele.

Ja kun niitä hetken, ehkä päivän tai parin tai (jos on onnistunut oikein tosissaan vetämään itsensä solmuun) ehkä jopa muutaman viikon verran tutkiskelee, niin kyllä sieltä rupeaa vastauksia nousemaan.

tää6

tää7

tää3

Ne kertoo että tehdään liikaa jotain sellaista mitä ei haluta tehdä.

Ne kertoo että sallitaan itseltä tai ympäristöltä ihan liikaa bullshittiä.

Ne yrittää vihjailla että se mille just nyt annetaan energiaamme ei palvele meitä millään tavalla.

Ne pyytää meitä päästämään irti jostain josta pidetään kiinni koska pelko, epävarmuus ja epäusko itseen kuiskuttelee meille että ”tee kompromisseja, ota turvallinen reitti, mene sieltä mistä muutkin on menneet”.

Stop.

id_kuva

tää15-2

Mun elämä. Mun tie, Mun valinnat. Ei ystävien, ei yhteiskunnan, ei sukulaisten, ei opettajien tai esikuvien. M-u-n valinnat. M-u-n tie.

Sitä paitsi, muiden tamppaama tie on ehkä turvallisen oloinen, mutta se tappaa hitaasti ja kivuliaasti. Tai, uskaltaisinpa sanoa että siellä me ei oikeastaan edes olla elossa.

Me ei voida mokata, me voidaan vain kokeilla eri raiteita, vaihtaa määränpäätä hetken mielijohteesta ja junaa lennosta.  Pysähtyä, tunnustella että tuntuuko jokin oikealta. Sovittaa jotain työtä, ihmissuhdetta tai elämäntapaa ja koska tahansa todeta että nope, tämä tässä näin ei istu. Kohauttaa olkia, todeta että elämä on.

Ja sitten päästää irti ja hypätä uuteen junaan. Just silloin ja just siihen junaan joka tuntuu meistä oikealta.

tää19

Kuvat – Sara Vanninen

Tänään väsyttää

sää1

Voisin olla kirjoittamatta mitään tai muotoilla asian miljoonalla eri tavalla, kierrellä, pehmitellä ja kaarrella, mutta sellainen elämäntyyli tai ulosanti ei ole mun pala kakkua. Hyvinvointi koostuu mulla ihan ennen kaikkea siitä että kohtaan silmästä silmään ja rehellisesti kaikki tunteet – senkin, kun ei ole yhtään hyvinvointia.

Joten, tänään mä olen väsynyt, eikä se väsymys ole fyysistä. Tosi, tosi väsynyt. Niin väsynyt etten jaksa edes nousta ja pestä pyykkiä – vedän peiton pidemmälle pään yli ja kuuntelen silmät kiinni yhtä ja samaa biisiä repeatilla. Valo ikkunan takana ärsyttää ja kaikki ajatukset tuntuu liian vaivalloisilta ajateltaviksi.

Enkä mieti syitä, en olon kohennuskeinoja, en yritä hakea perspektiiviä siitä kuinka paljon huonommin asiat voisi olla. Makaan väsymykseni kanssa, annan sen olla ja silitän henkisesti sen päätä.

Ja jokaisen kirjoitetun sanan jälkeen lasti vähän kevenee, väsymyksen ympärille tulee tilaa.

Mä haen nyt pakkasesta jätskiä ja sitten otan ehkä vielä kuuman suihkun, siinä on tälle päivälle ihan tarpeeksi reippautta. Sellaista tänään, huomenna ehkä jotain ihan muuta.

xx

sää2