Nyt kolahti

gää3

”The only way to deal with an unfree world

is to become so absolutely free

that your very existence is an act of rebellion.”

-Albert Camus

Aamen.

Nyt laitetaan kropat kuntoon ja elämä uusiksi!

IMG_0104-3

Tässä kesän ja syksyn taitteessa vallitsee usein sellainen kollektiivinen ryhtiliike hyvinvoinnin, työn, alkoholin käytön, asenteen ja no, kaiken suhteen. Sen tuntee vaikkei astuisi ovesta ulos tai avaisi yhtäkään lehteä. Mä rakastan kollektiivisia ryhtiliikkeitä – ne muistuttaa siitä millaista elämää ehdottomasti en enää ikinä halua. Ei enää ikinä ryhtiliikkeitä.

Kuva eiliseltä kun maattiin puoli päivää sohvalla jalat toistemme naamalla, ajettiin autolla ekstemporesti Mustikkamaalle, käytiin uimassa kastautumassa, todettiin että oltiin nyt kyllä vähän ylireippaita, haettiin sen jälkeen tasapainon nimissä pikaruokaa, korkattiin kaljat ja katsottiin sarjoja kuusi tuntia putkeen.

Letkeetä maanantaita. ♥

Tässä ja nyt

id_kuva

Hyvää huomenta maailma. Hyvää, hyvää, hyvää huomenta.

Mitä kuuluu? Onko hyvä olla, kiukku, kikatus, väsy? Kaikki vastaukset käy ja on yhtä hyviä.

Haluatteko kuulla mitä mulle kuuluu just nyt?

Mulla on ollut koko aamun ihan sellainen pörröinen, lämmin ja höpö olo. Se sama olo kuin silloin kun on juonut toisen lasin viiniä, istuu mukavasti pehmeillä tyynyillä, edessä on joku joka saa mahassa perhoset lepattamaan (joskin parin viinilasin jälkeen ne lepattaa kerran puolessa minuutissa ja makaa muuten ihan letkeinä). Kun tässä ja nyt on koko elämä.

Se on se fiilis. Tiedättekö mitä mä tässä näin mietin? Sitä, että mä oon päästänyt teidät tosi lähelle. Nään edelleen joka yö niitä unia jossa makkarissa on ihmisiä. Joinain öinä käännän kylkeä ja annan niiden olla, joinain öinä otan ne kainaloon ja joinain ne käy itse lattialle ja tyynyille makoilemaan. Alussa nää unet oli pelkästään superahdistavia ja olisin halunnut mennä piiloon, peiton alle, pukeutua.. Mä itseasiassa heräsinkin monesti aamulla vaatteet päällä. Mutta nyt alan olla ihan okei niiden ihmisten kanssa, ja sen kanssa että mä olen alasti ja ne kaikki näkee mut.

Tää uni kuvastaa hyvin sitä prosessia jota oon ulkoisella tasolla käynyt läpi – prosessia joka aluksi pelotti mua aika paljon. Pelkäsin että jotenkin.. hajoan. Ajoittain oon hajoillutkin, ja mun on tehnyt mieli vähintään sata kertaa ottaa takapakkia, vetää rooli päälle, palata takaisin tuttuun ja turvalliseen (ja niin rajoittavaan) identiteettiin. Mutta jossain syvällä sisimmässä oon kokoajan tiennyt että tää on hyvä juttu.

Avaa, avaa, avaa, mene kohti pelkoja, hengitä epämukavuudessa, ole rehellinen silloin kun tekee mieli kaunistella. Se on ollut se kehotus sisimmässä.

Nyt alan tuntea (enemmän kuin sitä hengenahdistusta, jota edelleen myös tulee) että oon avannut tavallaan ovet maailmalle, enkä halua enää tehdä elettäkään peruuttaakseni. Tää prosessi on ollut vähän sama kuin vastarakastuessa: pelottaa ihan kauheasti päästää toinen niin lähelle, mutta samalla tietää että se on ainoa keino päästää jotain tosi kaunista sisään. Sitä steppailee edestakaisin, sulkeutuu, avautuu, sulkeutuu, avautuu..

Processed with VSCO with hb1 preset

Se että oon näyttänyt avoimesti mun kipukohdat, itkut, heikot hetket, hukassaolot, häpeät, haasteet ja painajaiset, on ollut mun elämäni suurin oven avaus rakkaudelle, luovuudelle, vapaudelle ja henkiselle kasvulle (tai ehkä enemmänkin reverse-kasvulle, koska kaikki henkiset viisaudet oon kyllä teoriassa tiennyt jo monta vuotta, mutta mä oon henkisyyden suhteen iskenyt vähän niinkuin laastarin päälle ilman että oon ensin myöntänyt kipupisteeni ja tuonut päivänvaloon omat pelkoni). Mulle on ollut jo pidempään helppoa päästää omassa elämässä ja arjessa ihmisiä lähelle, mutta näin monet ja näin julkisesti? Huuuuuh. Sanon vaan, huh.

En tiedä miksi mä kirjoitan tästä nyt. Ehkä siksi että tää rehellisyys ja sen miettimättömyys mitä pitäisi kirjoittaa tuntuu tosi hyvältä. Haluan olla täydesti tässä hetkessä ja täydesti oma itseni – mitä se kulloinkin tarkoittaa. (Mua snäpissä seuraavat tietää, että se tarkoittaa tällä hetkellä aika paljon vuoroin hiljaisuutta, kynttilöitä ja zeniä, vuoroin ihan viisivuotiaan tasolle taantumista ja autoräppejä.)

Sellaista mulle kuuluu. …Mitä teille kuuluu? Olisi kiva kuulla. Ei ole pakko vastata, tietenkään, mutta jos haluat parilla sanalla tai romaanin verran.. Mitä kuuluu, tässä ja nyt?

Processed with VSCO with hb1 preset

Se päivä kun Ella päätti lakata olemasta aikuinen

id_kuva
Yo yo,

päivän ajatukset randomisti, ilman punaista lankaa, just sellaisina kuin ne mun päässä ryömii ja heittää kuperkeikkoja:

1. Miksi mä olen kuvitellut että mun pitäisi hyvinvointibloggaajana kirjoittaa tietyistä asioista ja postata tietynlaisia kuvia instaan ja blogiin? Miksi mä oon kuvitellut että mun pitää sanoa täällä positiivisia, kannustavia, rohkaisevia, viisaita sanoja tai sitten ei mitään? Miksi, kun just se todellisuus, rehellisyys ja filtteröimättömyys on parasta maailmassa? Miks musta on edelleen ihan tosi vaikeaa postata instagramiin kuva mun hamppariateriasta, mutta tosi helppo postata kuva ”terveellisestä” kinuskitoffeesta (vaikka rakastan hamppariaterioita ainakin satamiljoona kertaa enemmän)? Miksi kaikista langoista irtipäästäminen on niin vaikeaa, vaikka jossain siellä syvällä sisimmässä tajuaa että se on ainoa tie vapauteen?

2. Perjantai on aina ja poikkeuksetta musta viikon tyhmin päivä, ja se joka väittää vastaan on musta ihan höpö

3. Miksi mun tekee mieli poistaa blogi, instagram, pakata reppuun karkkia ja Bratzeja, iskeä kruunu päähän ja lähteä mikämikämaahan? Miksen tee niin? (koska mun tilillä on 50 euroa ja koska en oo vielä niin rohkea että lähtisin maailman ääriin luotolla)

4. Miksi mä olen pienenä uskonut niitä jotka on sanoneet ”kasva aikuiseksi, rauhotu, käyttäydy, älä viitsi, ole ihmisiksi”, miksi omaksuin niiden ihmisten tylsän todellisuuden? Miksi en oo tajunnut että Zach Galifianakis ja Sacha Baron Cohen on leffoissa aina just niitä parhaita zenmestareita?

5. Miksi mä en löydä netistä muita ”watch free online”-versioita Harry Potterista kuin niitä joissa kuvanlaatu on huono? Mä haluan vetää nyt yhden vuorokauden pituisen HP-maratonin, mutta mulla ei ole tarpeeksi rahaa tilillä että saisin kaikki kahdeksan elokuvaa vuokrattua

Nih. Nyt otan housut pois, vuokraan Samuelin luottokortilla salaa ainakin yhden Harry Potterin, syön loput eilisestä Benkkujenkusta ja näytän keskisormea niille ajatuksille jotka sanoo että mä olen just nyt tosi lapsellinen ja mun pitäisi kasvaa aikuiseksi – haistakaa home, prum prum, mä kasvan just nyt tosi kovaa takaisin lapseksi.

Wuut wuuuut.