Sitä vaan että

id_kuva

Heippa,

eilinen postaus poiki tosi paljon hyvää keskustelua, kiitos myös kaikista sähköposteista ja snäpeistä joita laitoitte mulle.

Musta on ihanaa että monesti postauksen sanoma syvenee, saa uusia ulottuvuuksia ja pointteja juurikin kommenttiboksin puolella – se antaa myös mulle mahdollisuuden avata lisää.  Teidän ajatukset antaa myös taatusti muille kanssalukijoille tosi paljon uusia näkökulmia, voimaa ja inspiraatiota ja toivon että lähettelette niitä jatkossakin, mulle ne ainakin antaa aina ihan valtavasti. Olette ihan korvaamattomia jokainen.

Mutta se mitä nyt oikeastaan tulin sanomaan on, että mä saan nykyisin niin paljon kommentteja ja privaviestejä blogin puolesta, että mä en enää ehdi vastaamaan kaikkiin ilman, että se syö muusta tekemisestä joka voisi hyödyttää ihmisiä ja mua itseä laajemmin. Mikä on sikäli ihan positiivinen ongelma, mutta mun on pakko priorisoida koska meillä kaikilla on rajallinen määrä energiaa jokaiselle päivälle ja esimerkiksi eilen kun vastasin kommentteihin myöhään yöhön saakka, niin nukuin tosi levottomasti ja vastailin kommentteihin vielä unissanikin. Edellinen voi kuulostaa ihan hauskalta, mutta voin kertoa että siitä on huumori kaukana kun yritän epätoivoisesti nukkua ja samalla vastailla kaikille murupäille jotka on meidän makkarissa juttelemassa mulle. :D

Mikäli olette siis laittaneet mulle viestiä enkä ole vastannut niihin, niin tietäkää että luen kyllä aina ihan jokaisen kommentin ja sähköpostin jonka saan ja olen ihan tosi kiitollinen niistä kaikista, mutta monesti joudun valitsemaan että käytänkö aikaa ja energiaa vastatakseni viesteihin vai teenkö ajatuksista joita heräsi esimerkiksi erillisen blogipostauksen jatkossa.

Semmoista! Terkkuja Ahvenanmaalta, mä meen nyt keskittymään olennaiseen eli syömään just valmistunutta raparperipiirakkaa ja pussailemaan koiran kanssa. Kaunista torstaita kaikille ja kiitos että olette siellä ♥

Kaikille (meille) jotka on ikinä kadehtineet muiden kehoja

id_kuva

Hei, muru.

Istutaanko hetkeksi alas, skipataan small talk ja mennään suoraan asioiden ytimeen?

Sä kysyt, että eikö se mene vähän ristiin että puhun siitä kuinka olisi ihan hyvä homma opetella pitämään itsestään ja kehostaan jo nyt, sellaisenaan, ja samalla julkaisen blogissani kuvia omasta mallin mitoissa olevasta, supertreenatun näköisestä kropasta joka edustaa epärealistista vartaloihannetta.

Ota hyvä asento, nyt ollaan nimittäin ihan tosi tärkeiden kysymysten äärellä ja mehukkaiden oivallusten edessä.

Tiedätkö mitä mä näen?

Mä näen sun olkapäällä pienen ja surkean rotan, joka kuiskuttelee sun korvaan tosi rumasti ja sanoo että mun keho on parempi kuin sun keho. Kuulen että se sanoo ettei sun keho ole yhtä kaunis ja rakastettava, koska se ei näytä samalta kuin mun, etkä sä voi ikinä saavuttaa/olla/tehdä niitä asioita joita todella haluaisit koska on mä ja ne muut jotka on aina enemmän ja parempia kuin sä.

Mä kuulen ennen kaikkea että se naureskellen ilkkuu sulle, että elämä on taistelu jossa parhaat voittaa ja mä olen sun kilpailija, ja että sä voit voittaa ainoastaan jos revit mut riekaleiksi ja pusket kyynärpäätaktiikalla pois tieltäsi kaikki muutkin joiden kuvittelet olevan sulle uhaksi.

DSC_0073-2

Mutta kultapieni, uskotko kun sanon että ei elämä ole kilpailu?

Uskotko kun sanon, että sä tulet ahdistumaan mun ja monien muiden kehojen näkemisestä niin kauan, kuin uskot sitä perkelettä sun olkapäällä? Sä annat sen nyt mellestää ja ohjailla sua ihan niinkuin sitä huvittaa, etkä yhtään kyseenalaista sen juttuja – tottakai siitä tulee paha mieli kun se haukkuu, pilkkaa ja vähättelee sua jatkuvasti.

Ja sä tiedät, ettei ratkaisu mihinkään ole se että maailmasta poistetaan kaikki ne kehot jotka saa sen hölmöläisen supisemaan rumia sanoja. Me molemmat kyllä sisimmässämme tiedetään, ettei kauneus näytä vain yhdenlaiselta – mulla ei voi ikinä olla Beyoncen hedelmällisiä muotoja, eikä sulla ehkä ole luonnostaan kestävyysjuoksijan kroppaa, mutta se ei tarkoita etteikö me oltaisi kauniita tai etteikö meidän kropat olisi ihan yhtä rakastettavia tai hyviä.

Me molemmat tiedetään myös, että nyt ja aina tulee olemaan niitä jotka sanoo meille ettei olla hyviä sellaisinaan – niitä tulee olemaan sekä meidän olkapäillä, että ulkopuolella. Tulee olemaan media joka myy meille tietynlaista kauneusihannetta, ihmisiä jotka ei hyväksy meidän tekemisiä ja sanomisia, lehtiä jotka tuuttaa jatkuvalla syötöllä vinkkejä siihen kuinka sun kannattaa tehdä näin ja noin jotta olisit parempi rakastaja/kauniimpi/timmimpi/uskottavampi/hoikempi/muodokkaampi/ihanampi/enempi.

Eikä me voida ikinä poistaa niitä, ei vaikka kuinka kovasti taisteltaisiin.

Mutta tiedätkö mitä me voidaan tehdä? Me voidaan kuulla mitä ne sanoo, ottaa pieni hetkinen seis ennenkuin niellään niiden sanoma ja pureskella sitä: onko toi todella totta, haluanko uskoa tuohon? Onko toi jotain, mitä mä haluan omaksua osaksi omaa ajatusmaailmaani? Ja sitten seuraa se kaikkein tärkein askel:

Sä valitset, nieletkö sen vai sylkäisetkö ulos todeten ettei se maistu susta hyvältä.

h

Sä olet kaunis, ja se on fakta. Sun keho on myös kaunis, sekin on fakta – jokainen ihmiskeho on ihan mielettömän kaunis luomus, ja ne tekee 24/7 parhaansa ylläpitääkseen tasapainoa. Ihan sama kuinka rumasti niille puhutaan, kuinka välinpitämättömästi niitä kohdellaan, kuinka päättäväisesti niitä satutetaan.. ne tekee parhaansa. Siinä on sulle, mulle ja ihan jokaiselle enemmän kuin tarpeeksi syytä rakastua omaan kehoon, joka on lojaalein ystävä joka sulla tulee koskaan olemaan.

Sä olet myös kultapieni niin paljon enemmän kuin sun keho, eikä sun kroppa määrittele sua ihmisenä millään tavalla. Se on vaan ulkokuori – ihana sellainen toki, mutta silti vain ulkokuori.

Joten mitä sanot, otetaanko mielummin toisiamme kädestä kiinni ja tuetaan, kannustetaan, rakastetaan ja kehutaan toisiamme? Lopetetaan kyynärpäillä töniminen ja toinen toisemme vihollisina näkeminen, ja näytetään yhdessä meidän pyllyjä – oli ne pieniä, isoja, mustia, valkoisia, leveitä tai litteitä – kaiken maailman ahtaille kauneusihanteille, ilkeille ajatuksille ja kilpailulle?

Mitäpä jos naurettaisiinkin yhdessä kaikille medioille (ja sille rotalle olkapäällä) jotka yrittää tehdä voittoa meidän epävarmuudella, ja todetaan niille että kiitos mutta ei kiitos, meissä ei ole mitään vikaa eikä me tarvita teidän mielipiteitä meidän lihaisasta kulkuneuvosta – me rakastetaan meidän uniikkeja kehoja päästä varpaisiin ja aiotaan rakastella jokaikistä uniikkia solua meidän kehossa niin intohimoisesti ja antaumuksella, ettei me edes kuulla teidän höpöhöpöjuttuja kaiken sen rakastelun yli.

Mitä sanot, eiköhän laiteta hösseliksi?

DSC_0115-2

Kun Ella löysi itsensä bikinikuvauksista

id_kuva

Yhteistyössä Indiedays & Piz Buin

Oon mukana Indiedaysin ja Piz Buinin kampanjassa, jonka myötä minä ja muutama muu bloggaaja osallistuttiin Piz Buinin retromainoskuvien uudelleenluontiin osana brändin 70-vuotiasta historiaa.

Mun ensimmäinen ajatus kun sain kuulla tästä kampanjasta oli, niinkuin ehkä instagramissa seurailevat jo lukikin, ettei ikimaailmassa. Mä en ole mikään bikinimalli, ehei, ei. Ei. Mitähän ihmiset ajattelisi.. Nope.

Ja samalla hetkellä tajusin että mun on tehtävä tämä. Ei siksi että bikinimallina oleminen olisi mun elämäni ultimaattinen tavoite, vaan justiinsa ja juurikin siksi että niin kauan kuin mun olkapäällä on se  miellyttämisenhaluinen lammas joka määkii että varo vaan mitä muut kelaa.. niin niin kauan mun täytyy ottaa sitä lammasta hännästä ja viedä se tekemään just niitä juttuja jotka saa sen määkimään muistuttaakseni sille että ystävä hyvä, mehän ei olla täällä miettimässä mitä muut meistä ajattelee.

Joten mä vedin reippaan tytön housut jalkaan ja vastasin kyllä, ja eräänä pilvisenä päivänä löysin itseni keimailemasta Aurinkolahden rannalla niinkuin mikäkin Baywatch. Ja onneksi löysin, nimittäin nää oli yhdet hauskimmista kuvauksista joissa oon ikinä ollut. Te lukijat saitte tosiaan äänestää minkä kuvan halusitte mun uudelleentoteuttavan, ja eniten ääniä sai tämä vuoden 2008 kuva:

tre

Koko kuvauspäivä oli suhteellisen koominen kun ohi ajeli työmatkalaisia toppatakeissaan ja mummot pysähteli hämmästelemään kun hyppelehdin surffilauta kainalossa ja iho hehkuvana keskellä tyhjää rantaa. Mulla oli koko kuvauksien ajan tosi rento ja hilpeä fiilis kiitos ihanan kuvaustiimin ja erityisesti valokuvaajan Larsin, joka oli rennoin ja huumorintajuisin kuvaaja jonka kameran edestä oon ikinä itseni löytänyt.

Kuvausten päätyttyä kotiin ajellessani laitoin Justin Bieberin laulamaan ja hymyilin koko matkan, taputin itseäni päähän ja tunsin itseni ihan voittamattomaksi. Mä olin bikinikuvauksissa! Mä! Bikinikuvauksissa! Reipas tyttö!

Tarinan opetus: älä jätä mitään tekemättä vain siksi että pelkäät miltä se muiden silmissä näyttää. Älä edes bikinikuvauksia.

DSC_9291-2

Kampanjan myötä oli tarkoitus myös testailla Piz Buinin Protect & Cool Refreshing Sun Moussea, joka toimii siis aurinkorasvan tavoin mutta omaa moussemaisen ja vähemmän tahmaisen koostumuksen, eikä jätä ihoa valkoiseksi. Mä tykkään tästä tuotteesta paljon erityisesti sen tuoksun ansiosta, mulle kaikissa ihotuotteissa kriteeri numero yksi on tuoksu ja tässä on ihan tosi miellyttävä, trooppinen tuoksu. Tykkään myös siitä viilentävästä tunteesta jonka mousse iholle jättää, ja tää tulee olemaan mun käytössä aina aurinkoisina päivinä – osa teistä ehkä muistaa kuinka pahasti poltin aikoinaan Kapkaupungissa selkäni, ja sen jälkeen oon levittänyt suojakertoimen aina kuuliaisesti etenkin niille ihoalueille jotka mulla tuppaa palamaan eli yläselkään, rintaan ja nenään.

Täältä löytyy lisää tietoa tuotteista ja muiden kampanjaan osallistuneiden bloggaajien uudelleentoteutetut kuvat.

Kiitokset vielä valokuvaajalle Lars Johnsonille, maskeeraajalle Sharonille ja stailaajalle Annathinille sekä muille paikalla olleille hauskasta päivästä!

ff

Suuria muutoksia

id_kuva rää2 rää1 rää5

Hei rakkaat,

Osa teistä on aistinut ja huomannut että käyn tällä hetkellä läpi yhtä elämäni isoimmista muutosvaiheista sekä sisäisesti että noin niinkuin konkretian tasolla – kerroinkin että teen nettisivuja, mutta se on vain yksi pieni osa muutoksia.

Asiat tapahtuu nyt just kertarysäyksellä, ja mun mieli ei meinaa välillä pysyä perässä: fiilikset vaihtelee päivän aikana ihan hiton innostuneesta ja päämäärätietoisesta totaaliseen uupumukseen, hyperventilointiin ja panikointiin ja sitten taas palasten paikoilleenloksahteluun. Yritän tässä samalla vielä päivittää aktiivisesti blogia ja muuta sosiaalista mediaa, tienata leipää pöytään, tehdä loppuun kaikki asiat jotka oon mennyt sopimaan jo aikoja sitten ja kehittyä liikkujana ja ihmisenä ja olla läsnä läheisilleni ja muistaa syödä ja hengittää ja nukkuakin.

Sanon tän kaiken siksi, että ymmärrän että mun blogi voi tällä hetkellä olla aikamoista sillisalaattia ja että tää voi olla teillekin hämmentävää, mutta lupaan että kaikki muutokset tulee olemaan teillekin mieleisiä ja jatkossa tää kaikki tulee antamaan teille vielä enemmän. Tää blogi ei ole enää vaan mun blogi, tästä on muodostumassa kiitos teidän kaikkien niin kaunis ja ainutlaatuinen yhteisö jolla on ihan oikeasti valta luoda enemmän hyvinvointia ja yhdistää ihmisiä koko Suomen laajuisessa mittakaavassa ja mä haluan tehdä kaikkeni jotta se kehitys jatkuu.

Joten, koittakaa kestää mun salaperäisyyttä ja blogin sekavuutta tällä hetkellä. Te olette ihan mielettömän rakkaita ja tärkeitä jokaikinen, ja ilman teitä mikään näistä muutoksista ei olisi mahdollista.

Kivaa viikonloppua, palataan ihan pian taas!

Vlogi – hammashommia

*Video on toteutettu osana yhteistyötä Attendo Tilkan Hammasklinikan kanssa

Multa on toivottu vähän sellaisia arkisempia vlogeja, ja tässä olisi yksi semmoinen! Kävin tosiaan hampaidenvalkaisussa ja hampaiden esteettisessä muotoilussa, ja kuvasin siitä pienen videon. Tuosta hampaiden kunnostuksesta on tulossa vielä tarkempia tietoja oman postauksensa muodossa, mutta tässä pieni pätkä mun päivästä:

Mukavaa torstaita :)